Muistoja etsimässä

On torstai huhtikuun 16. päivä. Yöllä maisemaa on hiipinyt koristamaan ohut lumipeite. Avaan jälleen kirjat ja tiedostot, odotan tietoa arkistomateriaalista. Aika vaikuttaa pysähtyneen, kun katselee kuvia tyhjentyneistä maailman metropoleista ja hiljalleen ikkunan takana putoavaa lumisadetta.

Olemme uudenlaisessa tilanteessa, mutta silti tietyt toimet jatkuvat aivan normaalisti. Arki kulkee uomissaan. Ja vaikka ne uomat ovat hieman erilaiset, niin elämä jatkuu. Väinö Linnan seura aloitti tämän vuoden helmikuussa muistitiedon keruun, jonka oli alunperin määrä jatkua huhtikuun loppuun saakka. Nyt koronaepidemian aiheuttaman poikkeustilanteen vuoksi keruuta on jatkettu ja uusi päättymispäivämäärä on 15.5.2020. Muistoja meille voi jättää joko nettilomakkeella tai lähettämällä perinteisen kirjeen osoitteeseen Väinö Linnan seura, PL 33, 31761 Urjala. Olemme kiinnostuneet vastaanottamaan myös kuvia ja muita dokumentteja Linnaan liittyen.

Olen saanut koordinoida keruuta nyt kahden kuukauden ajan ja edelleen olen sitä mieltä, että jokainen muisto on tärkeä. Jokaisen muisto on tärkeä. Ilahdun suunnattomasti jokaisesta saapuvasta muistosta. Kannustankin edelleen jokaista muistelemaan ja jakamaan muistojaan. Prosessi on äärimmäisen palkitseva, vie matkalle menneeseen ja samalla pystymme säilömään muistot tutkijoille ja tuleville sukupolville. Sillä vaikka usein kuulee sanottavan, että muistelijoiden joukko harvenee ja varmasti näin onkin, niin silti vielä löytyy myös niitä tallentamattomiakin muistoja. Varmasti moni on aikanaan Väinö Linnan kohdannut.

Eri kanavia pitkin saapuvat muistot vievät myös tutkijan matkalle menneisyyteen. Elämän kerrostumat ja historian tapahtumat kietoutuvat yhteen. Tietysti muistitietoa on osattava myös käsitellä tarpeen vaatimalla tavalla, eikä voida olettaa, että muistot olisivat sellaisinaan suoria ja totuudenmukaisia kuvia menneestä. Sillä sellainen on ihmismuisti. Loppuviimein meillä kaikilla on kuitenkin tarina ja meillä kaikilla on tarinoita kerrottavaksi. Älä siis arkaile kertoa omaa muistoasi. Nyt on sen hetki, nyt on sille ehkä enemmän aikaa.

Mietin hiljattain, mitä ajattelisi Väinö Linna nyt? Miten hän kuvaisi tätä vallitsevaa tilannetta? Minulla ei ole vastausta tähän, tuskin kellään täysin, mutta aina voimme pohtia asiaa ja leikitellä ajatuksella. Väinö Linna oli aikansa merkittävä keskustelunavaaja, hänellä oli taito nähdä ympäristönsä tapahtumat hyvin laajasti, kuunnella pieniä nyansseja ja lopulta kirjoittaa niistä tavalla, johon pystyi ja pystyy samaistumaan. Ehkäpä hän siis nytkin tutkisi maailmaa, sen tapahtumia, kirjaisi ylös muistiinpanoja ja lopulta kirjoittaisi meidät ja maailman kansiin. Ehkäpä hän toisi esille sen, miten tämä kriisi muuttaa suuntaa ja ehkä toisaalta sen, miten tähän tilanteeseen päädyttiin.

Seuraavassa tekstissä käsittelen erästä Linnaan liittyvää muistoa ja muistamisen prosessia muistonsa jakaneen henkilön kanssa. Pysykää linjoilla ja jakakaa muistoja!

Noora