Muistot heräävät muistelemalla

Väinö Linna muistoissamme -keruuseen osallistunut Marjaana Lipsonen (o.s. Vaittinen) kertoo saaneensa tiedon keruusta seuran Facebook-sivujen kautta. Siskonsa avomiehen kannustamana hän päätti lopulta jakaa Väinö Linnaan ja Tuntemattomaan sotilaaseen liittyvän muiston. Tämän  jälkeen teimme vielä laajemman haastattelun aiheeseen liittyen.

Tehtyään päätöksen jakaa muistonsa hän alkoi kirjoittaa ja kirjoittaessaan ymmärsi, kuinka muisto oli ollut elävä koko hänen elämänsä ajan. Välillä se oli painunut taka-alalle, muttei koskaan kadonnut. Nyt oli hetki kirjoittaa muistot talteen ja lähettää ne seuralle arkistoitaviksi.

– Muisteleminen ja muistojen kirjoittaminen oli prosessi, jossa pystyin palaamaan elävästi siihen hetkeen, kun olin 6-vuotias. Mitä enemmän paneuduin asiaan ja kirjoitin tapahtumia ylös, sitä enemmän yksityiskohtia alkoi tulvia mieleeni, pohdiskelee Marjaana.

– Pääsin tämän myötä takaisin lapsuusmuistoihin. Muistin yksityiskohtaisesti leikit kalliolla, käpylehmien askartelemisen ja sen kuinka luin ensimmäisen kerran Tuntemattoman sotilaan, hän jatkaa.

Marjaana (s. 1948)  kasvoi Urjalassa Villamolla. Perhe asui Linnan perheen naapurissa. Tarkemmin talossa, jossa Linnan Maija oli aiemmin lapsineen asunut. Seuraavassa lainaus Marjaanan jakamasta muistosta:

”Väinö Linnan perhe, äiti ja viisi lasta asui talossa vv. 1936–1939.  Muolaasta evakkona tulleet vanhempani ja isän isä muuttivat  Villamolle kesällä 1947. Tammikuussa 1947 Maija Linna oli saanut lunastaa  Mäki-Miinan torpan, joka oli syntymäkotini lähin naapuri. Näin ollen Väinön äiti Maija perheineen kuului elämääni hyvin läheisesti. Maija oli kätilönä, kun synnyin kotona. Maija haki joka aamu maidon meiltä ja näin kaikki uutiset suuresta pojasta tavoittivat meidät heti. Veljien perheet asuivat todella lähellä, toinen poika perheineen joitakin vuosia äidin mökissä. Nämä samaa ikäluokkaa olevat pojat olivat parhaita leikkikavereitamme alle kouluikäisenä. Väinön veljet muuttivat työn perässä muualle ja yhteydenpitoa heidän kanssaan tapahtui harvemmin. Väinö itse muutti Tampereelle 18-vuotiaana. Väinön siskot viettivät kesälomansa äidin luona ja heihin välit olivat todella läheiset. Oili (Olga) toivoi, että minulle annettaisiin heidän isoäitinsä nimi (Mariaana). Alliin pidin paljon yhteyttä hänen kuolemaansa asti. Vieläkin näen paljon unia Linnan mummosta ja ”linnalaisista”. Alli muisteli pikku mökissä nukkuneen 1950-luvun alkupuolessa 18 henkeä jouluyönä, kaikki siskonpetissä mökin lattialla. Väinökin kävi jouluna aina äidin luona ja oli meillä pukkina. Ensimmäinen muistoni tästä on, kun olin 3,5 -vuotias. Sain isän tekemät puiset nukenvaunut lahjaksi ja ”telläsin” niitä räsymaton päällä. Väinö katseli minua lempeästi, hänen oma tyttönsä oli miltei saman ikäinen. Muistan ihmetelleeni, miksi Maijan poika on meillä aattona.”

Muistelemisen prosessi on aina henkilökohtainen  ja sen aikana nousee myös muita jo hetkellisesti taka-alalle painuneita muistoja esille, näin kävi myös Marjaanalle. Hän haluaakin kannustaa ihmisiä muistelemaan ja jakamaan muistojaan, sillä vain sitä kautta muistojen on mahdollisuus säilyä myös jälkipolvien tarkasteltaviksi.

– Muistot ovat tärkeitä ja ne heräävät muistelemalla. Minulle ne ovat osa sukupolvien jatkumoa ja sitä, että on mahdollisuus tuntea oman sukunsa tarinaa sekä jakaa tietoa jälkipolville. Muistojen ja menneisyyden kuvaamisen kautta me kiinnitymme sukumme tarinaan ja yhteiskunnan tarinaan, pohtii Marjaana.

Väinö Linnaan liittyvien muistojen jakamista hän pitää tärkeänä ja kannustaakin myös muita jakamaan muistonsa Väinö Linnasta kirjailijana ja ihmisenä ammatin takana. Kaikki kohtaamiset ovat tärkeitä.

– On tärkeää, että muistamme ja jaamme muistoja Väinö Linnaan liittyen. Hänen merkityksensä on suuri. Linna oli tärkeä kirjailija ja tärkeä vaikuttaja, joka loi teostensa kautta samaistumispintaa ja nosti keskusteluun aiheita, joiden kautta on mahdollista ymmärtää myös nykyhetkeä paremmin.

– Minulle Väinö Linna oli ja on aina tärkeä henkilö. Sekä kirjailijana että ihmisenä. Tärkein ja vaikuttavin häneen liittyvä muisto on se, kun hän tuli tuomaan isälleni Tuntemattoman sotilaan signeerattuna. Kirja on ollut tärkeässä roolissa myös oman lukuharrastukseni käynnistymisessä.

”Tuntematon ilmestyi joulukuussa vuonna 1954.  Eräänä iltana joulun jälkeen Väinö tuli meille kahden veljensä kanssa.  Hän toi isälleni lahjaksi omistuskirjoituksellaan varustetun kirjan, yhden tekijänkappaleistaan.  Kirja on signeerattu ”Oivalle Väinö 30.1.1955”. Mukana oli pullo jaloviinaa ja isäni alkoi heti tarjoilla siitä pikku hömpsyjä äidin keittämän kahvin kanssa.  Veljekset istuivat keittiön pitkällä penkillä rinnakkain, isä toisella penkillä ja minä sitkeästi isän kyljessä, vaikka isä kehotti minua menemään kammariin, missä äiti ja muut tytöt olivat.”

Marjaanan muiston voi kokonaisuudessaan lukea Urjalan Sanomista (nro 13).

Väinö Linna muistoissamme -keruu jatkuu aina toukokuun 15. päivään saakka. Osallistua voi seuran sivuilla olevalla nettilomakkeella, kirjeellä tai lähettämällä sähköpostia.

Noora Kytöharju