10 syytä lukea päämäärä

Sanna Pyykönen

10 syytä lukea Päämäärä

Oletko lukenut Väinö Linnan romaanin Päämäärä (1947)? Voi olla, että teos on sinulle hyvinkin tuttu tai voi olla, että olet kuullut siitä, mutta romaani on syystä tai toisesta jäänyt lukematta. Toisaalta ihme ei olisi sekään, mikäli Päämäärä olisi sinulle täysin tuntematon.

Tämä teksti esittelee 10 erinomaista syytä, miksi Linnan Päämäärä on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

1. Linnan esikoisteos

Kun ajatellaan Väinö Linnan tuotantoa, Päämäärä ei ole suinkaan ensimmäinen mieleen tuleva teos. Päämäärää ei ole filmattu ja kirjamyynnissäkin se on saavuttanut vain keskinkertaisen suosion. Ymmärrettävistä syistä suurempaa huomiota ovat saavuttaneet Linnan huippumenestyneet klassikkoteokset Tuntematon sotilas (1954) ja Täällä Pohjantähden alla -trilogia (1959–1962).

Yhtä kaikki Päämäärä on kuitenkin Väinö Linnan esikoisromaani. Siinä roolissa se on äärimmäisen arvokas. Linna itsekin toteaa esseessään ”Miten kirjani ovat syntyneet”, että romaanin julkaisu tarjosi hänen kehityksensä kannalta korvaamattomia kokemuksia. Esikoisteos soi Linnalle tilaisuuden astua kirjailijuuteen ja tehdä nimeään tunnetuksi. Jo tästä syystä Päämäärä on syytä lukea.

2. Lukemisen merkitys

Väinö Linna, samoin kuin Päämäärän päähenkilö Valte Mäkinen, ponnisti kirjoittajan tielle ahkeran lukemisen kautta. Valte puhuu moneen kertaan kirjallisuuden puolesta ja vannoo, ettei luovu kirjoistaan:

– Hyvä kirjallisuus on tehnyt minut tällaiseksi. Kymmeniltä, ehkä sadoiltakintuhansilta sivuilta olen kerännyt vaikutteita, jotka nyt kuohuttavat minussa yhtenä ristiriitaisena helvettinä.

– Valte Mäkinen Päämäärässä

Esseessään ”Miten kirjani ovat syntyneet” Linna kertoo, kuinka hän jo pikkupojasta saakka luki ahkerasti. Sotien jälkeen Linna siirtyi kaunokirjallisten klassikoiden pariin lukien lähes kaiken suomen kielelle käännetyn maailmankirjallisuuden. Hän tutki muun muassa Kantin kirjoituksia ja vaikuttui Dostojevskin tuotannosta. Kantiin ja Dostojevskiin viitataankin myös Päämäärässä.

3. Kurkistus Linnan persoonallisuuteen

Kirjan kehyskertomus on pelkkä tekosyy, jonka nojalla sain purkaa tuon intensiivisen lukemisen mielessäni aiheuttaman sekasorron.

– Väinö Linna esseessään ”Miten kirjani ovat syntyneet”

Luettuaan kaunokirjallisuuden klassikoita, esimerkiksi Dostojevskin teoksia, tarvitsi Linna keinon purkaa mieleensä syntyneitä ajatuksia. Valten hahmo ja Päämäärän sivut olivat oiva reitti tähän. Nykylukijalle Päämäärä tarjoaakin kiinnostavaa tarttumapintaa Väinö Linnan sisäisen maailman kamppailuihin.

Teoksen päähenkilön Valten elämässä on piirteitä, joilla voidaan nähdä olevan yhtymäkohtia Linnan omiin vaiheisiin. Varsinaisten tapahtumien kohdalla yhtäläisyydet jäävät yhteiseen luku- ja kirjoitusharrastukseen sekä siihen, että molemmat jättivät nuoruudessaan maalaisympäristön taakseen ja muuttivat kaupunkiin. Lisäksi molemmat kävivät työssä tehtaassa ja uhrasivat koko vapaa-aikansa kirjoittamiselle.

Varsinainen omaelämäkerrallisuus näkyy Päämäärän pohdiskelevassa kuvauksessa. Valten sisäisten ajatusten, luonteen, tunteiden ja elämänkatsomuksen takaa voidaan nähdä Linnan oma mielenmaisema. Teos valottaa Linnan persoonallisuutta ja niitä sisäisiä keskusteluita, joita Linna on itsensä kanssa käynyt matkallaan kirjailijaksi.

– – vasta kun minun oma sieluni alkoi purkautua tähän materiaan, kehykseen, niin paljon kuin siinä onkin epäkirjallista, niin paljon kuin se psyykkisesti on kypsymätöntä, naivia ja muuta, niin joka tapauksessa se oli aidointa, mitä koskaan siihen mennessä olin kirjoittanut, siis aidointa minua.

– Väinö Linna Panu Rajalan teoksessa Päivä on tehnyt kierroksensa

4. Sisäisten ristiriitojen kuvaus

Mikä on totuus? Mikä on oikein? Mikä on Jumala? Mikä on kaiken alku?

– Päämäärä

Päämäärä on teos, jonka sivuilla Väinö Linna onnistuu kuvaamaan ihmisen mielen myllerrystä ja ristiriitaisia ajatuksia erityisen ansiokkaasti. Tätä kuvaa erinomaisesti Linnan kustantajalta saaman hyväksymiskirjeen luonnehdinta, jonka Jaakko Syrjä on tallettanut teoksensa Muistissa Väinö Linna sivuille:

Paitsi miljöökuvauksen aitoutta herättää romaanissanne huomiota ennen kaikkea se raju sisäinen voima, jolla kirjan päähenkilö pyrkii nousemaan raskaitten ulkonaisten olosuhteitten yläpuolelle ja se intensiivinen ajatuksen ja tunteen hehku, joka värittää hänen taisteluaan elämänkatsomukselliseen selvyyteen.

Päämäärässä kysymykset ja vastausten etsinnät seuraavat toisiaan. Valte pohdiskelee asioita itsekseen ja välillä myös ääneen asuinkumppaneilleen. Pohdinnoissa vilahtelee filosofisia ongelmia, Jumalaan liittyviä kysymyksiä ja metafysiikkaa. Paikoin päästään hyvinkin syvälle, mutta useimmiten Valte jää vaille vastauksia.

5. Kirjoittaminen äärirajoilla

Valte oli vähitellen alkanut uskoa romaaniinsa. Ja se anoi innostusta, jonka ansiosta kynä suorastaan lensi paperilla. Ja ensi kertaa pitkästä aikaa hän tunsi syvää riemua. — Mutta joskus tuli masennus.

– Päämäärä

Päämäärä kuvaa vahvaa tarvetta kirjoittaa. Valte kirjoittaa huolimatta siitä, että välillä epätoivon aallot korvaavat palavan innon. Joskus kovasta yrityksestä huolimatta paperille ei synny sanaakaan. Valtea kantaa ajatus siitä, että hän ei voi muuta kuin kirjoittaa, mutta samalla tuo tarve on niin pakottava, että se on ajaa hänet hulluuden partaalle.

Linna itsekin kirjoitti sellaisella tarmolla, että hänen terveytensä oli moneen otteeseen vaarassa. Panu Rajalan toimittamassa Linnan muistelmateoksessa Päivä on tehnyt kierroksensa Linna kuvaa sydämentykytyksiä, huimausta ja voimattomuutta, joita raaka kirjoitustahti hänelle aiheutti. Päämääränkin loppuviilaukset jäivät tekemättä Linnan romahtaneen terveydentilan vuoksi.

6. Keskeneräisyys

Teos ei ollut sanan varsinaisessa mielessä julkaisukelpoinen — Kirja on kömpelö ja kaoottinen, koska minun ajatusmaailmani oli kaoottinen. Olin imenyt tajuntaani liian monenlaatuista ilmaisua ja liian monenlaisia maailmankuvia, etten kyennyt tuota kaaosta perkaamaan.

– Väinö Linna esseessään ”Miten kirjani ovat syntyneet”

Kirjoittaessaan ensimmäisiä tekstejään Linna oli hyvin kriittinen kirjoituksiaan kohtaan. Hän kertookin tuhonneensa suuren osan teksteistään sitä mukaa kuin niitä syntyi. Nuo varhaiset kirjoitukset johtivat kuitenkin lopulta Päämäärän syntymiseen.

Päämäärä on Linnan teoksista ensimmäinen ja monilta osin myös haparoivin. Romaanina teos ei ole kovinkaan ansiollinen, eikä Linna itsekään ollut myöhemmissä lausunnoissaan sitä kohtaan armollinen. Teosta voidaan kuvata pohdinnan täyslaidalliseksi, jonka ympärille on luotu vain löyhästi etenevä ja tarinaa kannatteleva juoni. Aikalaisten arvosteluissa moitetta saikin muun muassa tapahtumien kuvailun vähyys.

Päämäärän Valte tuntuu antavan tähän parhaan puolustuksen oman kirjoitusprosessinsa pohdintojen lomassa:

Huono romaani, jossa on tapahtumia ja jännitystä, saattaa löytää lukijansa, mutta huono sielunkuvaus ei koskaan.

– Päämäärä

Sielunkuvauksen, jos jonkin, Linna hallitsee. Voidaan kuitenkin kysyä, riittääkö ansiokas sielunkuvaus kannattelemaan koko teosta. Ehkäpä ei, mutta silti monissa teoksen julkaisuajan arvosteluissa osattiin jo nähdä Päämäärän hyvät puolet kuten sen rehellisyys ja intensiivisyys. Kuvaamalla Päämäärää kaoottiseksi Linna osuu osittain oikeaan, mutta on ehkä liian ankara itseään kohtaan.

Onpa Linna ainakin rohkaiseva esimerkki jokaiselle kirjailijanalulle. Jostakin on aloitettava, eikä ensimmäisen teoksen ole välttämättä oltava kaikilta osin täydellinen.

7. Tampere

[Maantie] tulee jostakin kirkonkylältä päin, sivuaa hetkisen järven rantaa, kunnes kääntyy jyrkästi oikealle ja häipyy jonnekin pohjoiseen päin, missä on suuri kaupunki kahden veden välissä, kohisevan kosken partaalla.

– Päämäärä

Päämäärän tapahtumat sijoittuvat Tampereelle, jossa Linnakin asui ja eli romaania kirjoittaessaan. Työ tehtaassa, koski ja vilkkaat kadut ovat osa tamperelaista kaupunkikuvaa, joka välkkyy Päämäärän sivuilla. Linna kuvaa kaupungin tunnelmaa niin, että lukija voi jo aistia hämärtyvän illan äänet ja sävyt:

Tämä katu oli kaupungin pääväylä. Varsinkin iltaisin se keräsi itseensä kaiken ulkona liikkuvan elämän. Sen varrella olivat useimmat elokuvateatterit ja ravintolat sekä nuorison muut huvipaikat. Ja kadulla kulki iltaisin edestakaisin valtava ihmisjoukko. Sen kohina kuului kutsuvana yli kaupungin ja se kutsu kuultiin. Se lupasi jotakin ihmeellistä ja salaperäistä.

– Päämäärä

8. Suhtautuminen naisiin

Päämäärä on erittäin kiinnostava lukukokemus myös naiskuvauksen näkökulmasta. Valten suhtautuminen naisiin ja naiskuvaus ylipäätään on kiinnostavaa ja hämmentävääkin luettavaa. Valte on yksinäinen, mutta haikailee rakkauden perään. Valte haaveilee kauniista nuoresta naisesta, joka kävelee hänen ikkunansa ohi, mutta hänellä ei ole rohkeutta puhutella tuota naista. Samaan aikaan Valten yleinen suhtautuminen naisiin on vähättelevä ja halveksuvakin.

Erityisen kiinnostavaa on, millä tavoin kuvataan yhtä Valten asuinkumppaneista, naimatonta Tuovia. Tuovi kuvataan epäviehättävänä naisena, josta ulkonäön perusteella ”tiesi heti, miksi hän ei ollut naimisissa”. Tuovi tarjoaa itseään ujosti Valtelle, joka kuitenkin tuntee tätä kohtaan inhoa ja vastenmielisyyttä. Teoksessa Väinö Linna – tunnettu ja tuntematon (2020) Saija Isomaa kuvaa artikkelissaan sitä, kuinka Tuovi ajautuu hulluuteen seksuaalisen turhautumisensa sekä naiskirjallisuudesta saamiensa huonojen vaikutteiden kautta.

Muutoinkaan naisten kuvaus ei ole imartelevaa. Naisia pidetään ajatuksiltaan epäjohdonmukaisina eikä heidän älykkyyttään arvosteta:

Tyhmä nainen ei ole hauska, mutta viisas on hirvittävä ilmiö. Jos hän olisi syvällisesti viisas, voisi häntä sietää, mutta kun näin ei ole koskaan laita, on hän vastenmielinen. Naisilla on ajatuksia, mutta niissä ei ole johdonmukaisuutta —

– Päämäärä

Linnan naiskuvausta on kritisoitu muidenkin hänen teostensa kohdalla. Tässäkin blogisarjassa tuohon teemaan päästään pureutumaan vielä syvemmin.

9. Sivuhahmot

Valten syvälliset pohdinnat kaipaavat luonnollisesti kuulijoita. Niitä hän saa asuinkumppaneistaan Pransusta, Hilmasta ja Tuovista. N.-B. Stormbomin kirjassa Väinö Linna (1963) kuvataan iäkästä pariskuntaa, Pransua ja Hilmaa, osuvasti latteiksi arki-ihmisiksi. Levottoman Valten rinnalla he ovat täysi vastakohta.

Tämä hiljainen pari, Pransu ja Hilma, nekin hieman jo nimiänsä myöten ovat tiettyä tyypillistä maalta muuttaneita tuommoista maalaisperäistä, hiljaista kaupunkiväestöä. Ei niillä ole esikuvia.

– Väinö Linna Panu Rajalan teoksessa Päivä on tehnyt kierroksensa

Tuovissa on paljon potkua ja persoonaa. Persoonallisuutta löytyy myös naapurin Untosta, jonka elämän keskipisteenä tuntuu olevan tarve täyttää halujaan ja himojaan. Unton tarinaa jatkaa Linnan toinen romaani Musta rakkaus (1948), jota käsitellään myös tässä blogisarjassa.

10. Päämäärän löytyminen

– No mikäs sinun päämääräs on?
– Sitä en tiedä, se on jotakin suurta, tahdon pitkälle.

– Päämäärä

Äidin kysymykseen Valte vastaa, ettei vielä tiedä päämääräänsä, mutta tahtoo pitkälle. Menestyksen tavoittelu ei käy helposti ja vaatii monia uhrauksia ja tuskia. Valte kirjoittaa kuin hullu ja ponnistelee ajatustensa kanssa. Mikä on lopputulos? Kustantajan kielteinen vastaus ja raju alamäki.

Valte ajautuu itsemurha-aikeisiin, muttei lopulta löydä rohkeutta elämänsä päättämiseen. Kosken kaiteella pakokauhu ja kuolemanpelko iskevät kerta toisensa perään. Paettuaan puiston penkille Valten ajatukset alkavat aueta uudella tavalla ja hän alkaa löytää vastauksia – ehkä jopa rauhaa.

Mitä varten minä elän?

Sinulla oli päämäärä. Tulla suureksi. Se sortui, ja sen pirstaleiden keskeltä sinä

löysit Jumalan. Muista: siksi, että olen tahtonut näin. Siksi se ei voi muulla tavalla

olla.

Sinun päämääräsi ei ollut mikään päämäärä. Se oli vain eräs keino, jota elämä

käytti hyväkseen täyttääkseen tehtävänsä. Ihmiskohtalo on vain sen keino, jonka

kautta elämä kulkee kohti tarkoitustaan.

Mitä tarkoitusta?

Se on salaisuus. Ikuinen salaisuus.

– Päämäärä

***

Taustakirjallisuus:

Haapala, Pertti; Laakso, Maria; Lahtinen, Toni & Nummi, Jyrki (toim.) 2020: Väinö Linna – tunnettu ja tuntematon. Helsinki: WSOY.

Linna, Väinö 1990: Murroksia. Helsinki: WSOY.

Linna, Väinö 1947 (2000): Päämäärä. Helsinki: WSOY

Rajala, Panu (toim.) 2020: Päivä on tehnyt kierroksensa – Väinö Linna muistelee. Helsinki: WSOY.

Stormbom, N. B. 1963: Väinö Linna. Porvoo: WSOY.

Syrjä, Jaakko 2004: Muistissa Väinö Linna. Helsinki: WSOY.