KIRJAILIJABLOGI: Mies joka laski miljardiin
Olavi Koistinen: Mies joka laski miljardiin (Kosmos 2017)
Mies joka laski miljardiin on rönsyilemätön kooste lyhyttä proosaa nuoresta miehestä. Myös nuoruutensa jo taakse jättänyt mies pääsee Olavi Koistisenesikoisteoksessa ääneen, mutta silloinkin päähenkilö etsii kasvuikäisen tapaan omaa osaansa. Kirpeintä Koistista onkin elämässä menestynyt ja kaikkea riittävästi saanut lääkäri Leppilampi, joka etsii paikkaansa kyyttöneiti Serafiinana siiliperheen seuratessa tämän ihmis-eläimen edesottamuksia novellissa Siilit tuijottavat. Lisäjännitettä novellin päähenkilön roolileikkiin tuo kaikkinäkevän silmän katse, kun tosi-tv-ohjelman kuvauskopteri pörrää kivenheiton päässä.
Toisten katseen alla on myös Boulder Dash –novellissa koulun liikuntatuntia uimahallissa polskiva Pauli, jonka ajatukset on Koistinen on kirjoittanut täyteen muiden tähän kohdistaman pilkan pelkoa. Novellille nimen antaneen tietokonepelin tematiikan mukaan nuoret etsivät omaa paikkaansa ja tietä eteenpäin. Pauli paitsi pelkää itseensä kohdistuvaa kiusaamista myös kohdistaa pilkallisia ajatuksia Marikkaan, jonka hän sijoittaa sosiaalisessa hierarkiassa itseään alemmas.
Myös novellissa Loitustehtaan tilanne teema rakentuu pelin kehyksiin. Eero elää ajatuksissaan puoliksi pelimaailmaa ja joutuu itsekin kavereidensa peliin nuorison rantaryyppyreissulla. Vaikka Eero kulkeekin matkansa pyörätuolilla, ei hän tosielämän pelissä selvästi aio jäädä toiseksi. Riku jääkin rullatuoliottelun jälkeen yskimään hiekkaa voittaja-Eeron täristessä adrenaliinista.
Australian näköinen pöly -novellissa Koistinen tuntuu tavoittelevan Pussikalja-romaanin henkeä, mutta mitään varsinaisesti uutta näkökulmaa Jukan, Joakimin, Mintun ja Mannerströmin krapulainen toilailu ei tunnu nuoren joutilaiston käsittelyyn tuovan.
Avausnovelli Minä en tiedä mitä terveiset ovat esittää Eerik Kokkosen elämässä ulkoisesti menestyvänä, mutta jonkinlaisen asperger-oireryhmään kuuluvan persoonan rasittamana kävelevänä sosiaalisena katastrofina. Kokoelman päättävä teoksen niminovelli jatkaa sujuvasti saman aihepiirin käsittelyä. Siinä pääsevät Koistisen kertojaäänen humoristiset sävyt parhaiten esille. Päähenkilön edesottamuksia seurataan lempeästi, ilman ivaa. Olavi Koistinen kuvaa nuoria ja hetkittäin myös vanhempia miehiä, jotka koettavat nähdä itsensä osana elämän isoa palapeliä.
Vanhan miehen äänen teoksessa saa novellin Jos asianne koskee säästämistä Karl, joka yrittää elämän ehtoopuolella pitää kiinni itsenäisyydestään ympärillä muuttuvan maailman ahdistaessa ja kolhiessa. Tässäkään ei elämältä tavoitella mahdottomia. Vain lempeää ymmärrystä ja yksilön hyväksyntää kaikkine puutteineen ja rajoituksineen. Novellissa ymmärtävä hahmo löytyy, vaikkei tilanne 2010-luvun Suomessa todellisuudessa aina liene niin ruusuinen.
Koistisen esikoisteos asettuu kokonaisuutena Miika Nousiaisen, Juha Itkosen ja Petri Tammisen kirjoittamaan jatkumoon, jossa miehen paikka ei enää kiinnity peltoon, metsään ja maaseutuun, vaan oma paikka on etsittävä yhä uudelleen katu- tieto- ja sosiaalisten verkkojen kudelmista.
Simo Laitakari
Kirjoittaja on palveluasiantuntija ja Väinö Linnan seuran hallituksen jäsen