KIRJAILIJABLOGI: Lempeä sodan keskellä

Minna Rytisalo: Lempi (Gummerus 2016)

Minna Rytisalon esikoisromaanin ytimessä on Lempi – sanan kaksoismerkityksessä. Ensinnäkin lempi tai rakkaus kaikkine lieveilmiöineen on romaanin temaattisessa ytimessä. Toiseksikin Lempi on romaanin keskeisin henkilöhahmo: maatalon emännäksi päätyvä viehättävä ja koulutettu kauppiaantytär, joka sodan aikana katoaa.

Lempi tekisi mieli nimetä romaanin päähenkilöksi, mutta tällainen nimitys ei tekisi romaanin henkilöasetelmalle oikeutta. Vaikka Lempi on kaikkialla romaanissa läsnä, ei hänen kokemukseensa romaanin kuluessa kertaakaan päästä. Lempi jää läpäisemättömäksi ja arvoitukselliseksi. Hän on romaanin henkilösuhteiden muodostaman universumin hehkuva keskus, mutta jää lopulta loistamaan valoaan vain heijastuksena muista henkilöhahmoista.

Romaanissa kuullaan kolmea kertojaa, jotka myös kertovat kukin omasta aikatasostaan käsin ja eri aikojen Lempeihin keskittyen. Romaanin aloittaa Viljami, juuri sodasta palaava nuorukainen, joka muistelee ja kaipaa rakastettuaan ja vaimoaan. Tuore avioliitto ja sen auvo ja viriili lemmenelo on keskeytynyt Lapin sodan pakottaessa Viljamin pois kotoaan.

Viljamin poissa ollessa jotakin on tapahtunut ja syrjäisen tilan eloon puhaltanut rakastettu on selittämättömästi kadonnut. Jäljellä on poika, jonka syntymää tuore isä ei ennättänyt koskaan todistaa, ja kasvatiksi otettu orpopoika. Kotona odottaa isän ja perheenpään rooli, mutta Viljamin ajatukset kiertävät loppumatonta kehää Lempin ympärillä. Jokainen ele, hymy, sana on palanut Viljamin mieleen, eikä kotiinpaluu tunnu siltä miltä sen pitäisi. Ilman Lempiä Pursuojan tila on enää tyhjä kuori.

Viljamin velton ja jahnaavan muistokerronnan jälkeen kertojan äänen kaappaa vitaali ja vihainen aputyttö Elli, joka niin ikään odottaa Pursuojalla Viljamia palaavaksi sodasta. Ellin kertovan jakson myötä romaanin tarina paljastuu kolmiodraamaksi. Kauppiaantyttären avuksi palkattu Elli on alusta saakka kokenut syvää katkeruutta eriarvoisuudestaan Lempin rinnalla ja havitellut itselleen Viljamia tai oikeammin Viljamin kautta saavutettavaa emännän positiota.

Rytisalon romaani on ajankohdaltaan ja tapahtumiltaan osin sotaromaani, mutta temaattisesti sota ei ole merkityksellinen. Tai on, mutta eri tavoin kuin sotaan sijoittuvissa romaaneissa tai edes kotirintamaromaaneissa yleensä. Lempissä sota on nimittäin katalysaattori, jonka kautta kärjistetään esiin kysymys luokasta.

Ellin katkeruus syntyy vertailusta hänen ja Lempin välillä. Pursuojalle saapuu samaan aikaan kaksi saman ikäistä naista, joista toiselle annetaan kaikki, toiselle ei mitään. Lempi ja Elli ovat henkilöhahmoina pari ja toistensa peilit. Heitä erottaa lopulta vain yhteiskunnallinen asema, ja tämän vääryyden Elli voimakkaasti tiedostaa:

Kun tulin sinne ensi kertaa, olin niin kuin kaupanpäällinen, toppasokerin pala, ylimääräinen pölähdys jauhokilon päällä, ja sinä taas se oikea morsian, vaikka meitä sinne kaksi naista muuttikin ja lopulta jäi odottamaan Viljamia. (s.103)

Ellin asema perheessä tiivistyy kautta romaanin vertauksina esineisiin, kuten edellä olevassa lainauksessa. Elli on käyttöesine, hyödyke, osallinen ja silti ulkopuolinen Viljamin ja Lempin rakkaudessa. Vihansa voimalla hän kuitenkin ponnistaa käyttöesineen roolistaan tuntevaksi ja toimivaksi naiseksi, ja juuri tämän sota mahdollistaa. Sota on poikkeustila, joka sekoittaa pakan ja kiinteät yhteiskunnalliset luokkasuhteet. Sodan synnyttämä kaaos on Ellin mahdollisuus luokkanousuun ja myös kaivattuun kostoon.

Romaanin kolmas kertoja on niin ikään Lempin peili, kuten jo tämän nimi Sisko osoittaa. Sisko on Lempin kaksoissisko, joka on päätynyt saksalaissotilaan heilaksi ja lähtenyt rakkauden perässä Saksaan. Sisko kertoo tapahtumista ajallisesti kaukaa, jo vanhana naisena. Siskon hahmon pitkä perspektiivi kietoo yhteen romaanin luonnosteleman kuvan Lempistä ja antaa laveutta myös lemmen teemaan. Siskon romanssi ei päättynyt hyvin, mutta koettelemuksista kasvaa vahva ja älykäs nainen, jonka muistojen kautta myös nuorena kadonnut sisar jää lopulta elämään.

Maria S. Laakso

Kirjoittaja on kirjallisuudentutkija, yliopistonlehtori ja Väinö Linnan seuran hallituksen jäsen