KIRJAILIJABLOGI: Pelon hetkiä, sisäisiä jännitteitä

Juhani Laine:
Henkilöhahmon sisäinen konflikti Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas.
269 s. Jyväskylän yliopistossa tarkastettu väitöskirja.

Väinö Linnan Tuntematon sotilas on klassikkoasemansa takia yksi eniten tutkituista suomalaisista romaaneista. Pelkästään väitöskirjoja siitä on kirjoitettu useampia, vastaavasti pro gradu -tutkielmia on eri yliopistoissa laadittu kymmeniä ja erinäisiä artikkeleita julkaistu satoja. Romaanin ilmestyessä siitä kirjoitettiin vilkkaasti arvosteluja ja yleisönosaston kirjoituksia. Teoksesta nousi kirjasota, ”kirjalliseksi jatkosodaksi” kutsuttu kulttuurinen taistelu, johon kaikki kynälle kykenevät osallistuivat. Koko Suomi jakautui Linnan puolustajiin ja vastustajiin, myös muissa Pohjoismaissa teos herätti laajalti huomiota.

Tähänastisista väitöskirjoista Jyrki Nummen Helsingin yliopistossa hyväksytty Jalon kansan parhaat voimat: kansalliset kuvat ja Väinö Linnan romaanit Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla (1993) tulkitsee Linnan teoksia intertekstuaalisesta näkökulmasta osana suomalaisen kirjallisuuden traditiota. Jyväskylän yliopistossa tarkastettu Heikki Siltalan väitöskirja Kolmen rintaman konfliktit: Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan, Norman Mailerin The Naked and The Deadin ja Willi Heinrichin Das geduldige Fleischin tekstienvälisyys (1997) laajentaa Tuntemattoman sotilaan vertailua kansainvälisen sotaromaanin suuntaan. Myös Jyväskylän yliopistossa väitellyt Matti Kuhna lukee Linnan teoksia rinnan Marko Tapion tuotannon kanssa (Kahden maailman välissä: Marko Tapion Arktinen hysteria Väinö Linnan haastajana, 2004).

Juhani Laine hakee suhteessa aiempiin väitöskirjoihin erilaista lähestymistapaa analysoidessaan systemaattisesti Tuntemattoman sotilaan henkilöhahmojen sisäisiä konflikteja. Tässä hän täydentää myös Merike Vardjan Jyväskylän yliopistossa tarkastettua väitöskirjaa Tegelaskategooriad ja tegelase kujuttamise vahendid Väinö Linna romaanis Tundmatu södur (2006). Edelleen Laineen väitöskirja käy keskustelua konfliktiromaanin tutkijoiden kanssa, osittain poleemisessa suhteessa Pekka Liljan monografiaan Tuntematon sotilas konfliktiromaanina (1984). Laine tuntee hyvin myös muuta Linna-tutkimusta ja käyttää sitä asiantuntevasti oman tulkintansa tukena.

Juhani Laineen väitöskirja nojaa teorian ja metodologian osalta uuskritiikkiin (New Criticism), yhteen 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista kirjallisuustieteellisistä lähestymistavoista. Valintaa voi pitää yllättävänä, koska uuskritiikin teoreettisia olettamuksia on viime vuosikymmeninä arvosteltu kapea-alaisiksi ja ne on koettu pääosin vanhentuneiksi. Laine perustelee kuitenkin yleisesti ottaen pätevästi lähtökohtansa ja käy välineidensä avulla Tuntemattoman sotilaan henkilöhahmojen kimppuun inspiroituneesti.

Uuskritiikin peruskäsitteiden ohella Laine käy läpi myös ”konfliktiin” liittyvää terminologiaa, jota hän laajentaa ja syventää sosiaalipsykologian suuntaan. ”Konfliktien” keskeisyyttä romaanin tulkinnassa hän pohjustaa myös uuskritiikin teorioilla, jotka korostavat ristiriitaa rakenteen perustana. Uuskriittistä lukutapaa Laine pyrkii täydentämään kognitiotieteellä, jonka mukaanoton voi nähdä myös jonkinlaisena kompromissina taustalähtöisen tulkinnan suuntaan.

Kun metodologiaa käsittelevien osioiden jälkeen päästään asiaan väitöksen 5. pääluvussa, Laine tarttuu yksittäisiin henkilöhahmoihin ja tulkitsee niiden ristiriitoja oivaltavasti ja tuoreella otteella. Tutkija kiinnittää konfliktiteorioidensa avulla huomiota sellaisiin piileviin jännitteisiin, jotka aiemmissa luennoissa ovat jääneet varjoon. Laine löytää Tuntemattomasta sotilaasta kaksitoista henkilöä (Riitaoja, Lehto, Kariluoto, Koskela, Lahtinen, Korpela, Kotilainen, Mäkilä, Salo, Karjula, Jalovaara, Korsumäki), joiden osalta hän havainnoi eriasteisia sisäisiä ristiriitoja. Vaikka henkilöhahmot analysoidaan yksittäin, tulkinnassa koko ajan tukeudutaan myös henkilöiden välisiin jännitteisiin. Erityisen kiinnostavasti Laine lukee Riitaojan, Lehdon ja Kariluodon sisäisiä konflikteja viitaten myös aiempien tutkijoiden havaintoihin.

Äskettäin Kirjailija-lehdessä (3/2015) julkaistussa esseessään ”Riitaoja, aika velikulta” Petri Tamminen on laskeskellut, että Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa mainitaan nimeltä tasan sata ihmistä.  Vaikka kaikille romaanissa osuu pelon hetkiä, yksi pelkääjistä nousee ylitse muiden: Riitaoja.  Tammisen tulkinnan mukaan häntä ei voi liittää kirjan ”velikultien” joukkoon. Juuri siksi hän on enemmän kuin laulun tai esseen arvoinen, päättelee Tamminen.  Myös Laine nostaa Riitaojan sisäisten konfliktien tarkastelussaan eräänlaiseksi päähenkilöksi.

Väitöskirja osoittaa, miten ehtymätön ja aina uusiin suuntiin avautuva Väinö Linnan tuotanto on. Kun ensi kesänä kokoonnutaan Pentinkulman päiville tutkimaan kauhun paikkoja Linnan teoksissa, kannattaa ottaa oppaaksi mukaan Juhani Laineen väitöskirja.

Juhani Niemi
Kirjoittaja on Tampereen yliopiston Suomen kirjallisuuden emeritusprofessori, joka on toiminut väitöskirjan toisena esitarkastajana.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *